Hitaasti mutta varmasti..

tämäkin blogi saa taas päivitystä...

Lähes yhtä hitaasti mutta varmasti valmistui tenopaasista ja hopeasta yksi riipus:


Riipuksen syntyminen alkoi jo keväällä jolloin hioin tenopaasin palan, tai oikeastaan tasoitin vain pohjan ja hioin reunuksen ja seevin. Päällypuolen jätin hiomatta koska tenopaasi on hyvin kaunis myös luonnollisessa muodossaankin.

Hopeaosuus lähti pikkuhiljaa rakentumaan vähän kerrallaan kesällä ja nyt talvella viimein pääsin istutusvaiheeseenkin. Istukan pohjaan suoritin pienen säästöleikkauksen hopean nykyisen lähes itkettävän korkean hinnan takia.


Irti sahatusta palastahan saa vielä vaikka mitä aikaiseksi...


Yksi vuosi sitten tekemistäni helmiseteistä pääsi viimein koruksi asti:


Valkoiset helmet ovat myös posliinisavesta, tämän vuoden satoa.


Savesta on syntynyt helmien lisäksi vähän muutakin...



Olen leikkinyt myös rautalangalla...


Ja kokeillut helmikukkien tekoa...


Neulepuikot ovat myös viuhuneet mukavasti...

Rannerenksut

Joskus hyvinkin yksinkertaisten korujen valmiiksi saaminen voi kestää yllättävän kauan...

Aloittelin parin rannekorun tekoa jo kesällä mutta virkkuupuuskan iskettyä saivat jäädä odottelemaan parempia hetkiä. Ne paremmat hetket koitti viime viikolla ja musta, valkea, hopea-teema saa jatkoa:


Materiaaleina hopeaa, nahkanyöriä ja posliinisavesta itse tehty helmi.


Tämän toisen kanssa idea kerkesi muuttua monta kertaa mutta palasin lopulta alkuperäiseen idean pariin...


Materiaaleina nahkanyöriä, 925-sekä 999-hopeaa.

Värikkäitä neliöitä

Monissa neuleblogeissa on aina välillä vilahdellut jämälangoista virkattuja/neulottuja peittoja. Minullekin on noita epämääräisiä jämäkeriä kertynyt vaikken olekaan mikään kovin ahkera neuloja. Kesäkuussa päätin lievittää pitkään jatkunutta neule/virkkuujumiani antamalla kyytiä noille jämäkerille sekä muille epämääräisille yksittäisille kerille joita on tullut hankittua.

Malliksi valikoitui perinteinen isoäidin neliö, ajattelin että parempi aloittaa helpolla ja nopeasti toteutettavalla mallilla nämä lankajutut taas niin ei mene hermo...

Materiaalina villa- sekä villasekoitelankoja
3,5mm virkkuukoukku

Kesäkuun virkkasin neliöitä siihen malliin että alkoi kyllästyttää ja heinäkuussa ei syntynyt yhtään neliötä. Elokuussa otin sitten itseäni niskasta kiinni ja virkkasin loput tarvittavat neliöt kun ajattelin että valmiista peitosta on paljon enemmän iloa sitten pakkasella... Jouduin tosin ostamaan vähän lisää lankaa kun harmaata ja vihreää ei ollutkaan tarpeeksi omissa varastoissa.
Yllätin itseni iloisesti kun sain langat pääteltyä saman tien, yleensä mulla tahtoo neuleiden valmistuminen venyä pitkän aikaa juuri lankojen päättelyn vuoksi. Palojen yhdistäminen ja reunuksen virkkaus meni myös saman hurmion voimalla :)


Kooltaan peitto on n. 90x 135cm. Ei mikään jättikokoinen mutta kyllä tuo sohvalla löhöily-peittona asiansa ajaa. En kostuttanut enkä pingottanut peittoa ollenkaan, minusta tuo on kiva tuolleen vähän muhkuraisena.


Oli ihan mukava projekti tehdä, sainpahan lankavarastoa vähän pienemmäksi ja pitkästä aikaa tuntuu siltä että voisin tarttua neulepuikkoihinkin...

Testihionta

Puiden lehdet ovat alkaneet kellastua kovaa vauhtia mutta täällä on yksi lehti joka pysyy aina vihreänä...


Materiaaleina aventuriinia ja hopeaa.
Sain kesällä hankittua oman kivenhiontakoneen suht edullisesti ja tuo lehti on ensimmäinen hionta sillä koneella. Me ei olla aventuriinin kanssa koskaan oltu mitään bestiksiä joten se sai toimia testikivenä kun testasin koneen mukana tulleita hiontalaikkoja, eipähän olisi harmittanut jos hiontajälki ei olisikaan ollut hyvä...
Onneksi laikat kuitenkin toimivat niin kuin pitääkin ja aventuriinistakin tuli ihan kelpo hionta.


Tämän konehankinnan myötä olen saanut taas ihan uutta intoa kivien tutkailuun ja yleensä lenkillä tms. käynnin jälkeen taskut on kiviä täynnä... olen minä muitakin hiontoja tehnyt mutta niistä sitten myöhemmin asiaa.


Virkkuukoukku on myös heilunut ihan kiitettävään tahtiin...

Mustaa,valkeaa,hopeaa

Siinä tämän kertaisten korujen värimaailma...

Kaverini halusi yksinkertaisen, mattapintaisen sormuksen jossa olisi pieni musta kivi.


Materiaaleina hopeaa ja 6mm tenopaasi (jonka olen itse hionut).


Siinä sivussa tein itselleni sormuksen johon istutin hiomani lumikvartsin. Ja patinaa päälle.



Hioin keväällä myös yhden lumikvartsin palan pisaran muotoon. Harmi vain että kivi on hyvin säröinen joten uskaltanut alkaa poraamaan reikää siihen. Mutta äkkiäkös sille yhden pussukan virkkaa ja patinoi...


Pisaran koko on n. 1cm x 2cm.


Edellisestä innostuneena kokeilin vähän toisenlaista tyyliä, jotain vähän symmetrisempää. Alkuperäinen ajatus tosin unohtui virkatessa ja loppujen lopuksi oikea ja nurja puoli menivät sekaisin enkä saanut enää tolkkua niistä, mutta kyllä siitä ihan hyvä tuli kun laitoin pussin sisälle 14mm onyx-helmen:



Tämä sangen värikäs värimaailma tulee jatkumaan vielä ainakin parin korun verran...

Pientä puuhastelua

Kevät mennä hurahti yhden yllärisijaisuuden parissa ja alkukesä taas minne lie niin eipä se ole ihme että huhtikuukin on yhtäkkiä vaihtunut heinäkuuksi! Keväällä en ehtinyt kovinkaan montaa koruja tehdä mutta jotain pientä kuitenkin...

Huhtikuun puolella valmistui yksi hopeinen sormus:



Samaan syssyyn tein uudet korviksetkin:



Äidillä oli toukokuussa synttärit ja lahjaksi tein korvikset joihin hioin n. 5mm granaatit:



Korusetti joka meni pikkusiskon kaverille valmistujaislahjaksi:


Tällaista pientä tällä kertaa :)

Pyörtöhiontoja

Ennen kuin jatkan keramiikkapläjäyksillä niin laitan muutaman kiven näytille... Ihan tavallisia pyörtöhiontoja vain mutta olipa erittäin mukavaa päästä hiomaan pitkän tauon jälkeen! :)


Tämä on muistaakseni kuplajaspista, kooltaan n. 20 mm halkasijaltaan. Oli aika hankala hiottava koska koostumuksena takia kivi ei ole kovuudeltaan tasainen. Osa kiven alueista ei myöskään kiillottunut vaikka mitä teki mutta eipä se minua haittaa, sen verran kivan näköistä kiveä tuo on.



Tästä kivestä minulla ei ole tällä hetkellä mitään muistikuvaa että mitä tämä olisi, vuosikaudet pyöri raakapalana raakakivilaatikossani ja nyt viimein pääsi hiottavaksi asti. Tämä on halkaisijaltaan n. 16 mm. Oli huomattavasti mukavampi hioa koska on kovempi kivi.



Sitten tsaroiittia, kooltaan n. 15x21 mm. Taas sarjassa haasteelliset hionnat koska tsaroiitti on kovuudeltaan Mohsin asteikolla 5-6 joten on hyvin pehmeä kivi. Helposti lähti menemään epämuotoikseksi sekä reunoista mureni palasia mutta sain korjattua aika hyvin virheet pois. Jätin kiven aika korkeaksi, n. 8mm:ksi joten tästä tuli ns. mummo-mallin hionta :)


Ja viimeisenä muttei vähäisimpänä, spektroliittia:


Tämä on kooltaan n. 16x11 mm. Tämän hioin viimeisenä kun ajattelin että jos ei hionta heti suju niin eipähän ole ainakaan spektroliitti mikä menisi pilalle...

Hionta oli aluksi vähän hakusessa mutta alkukankeuden jälkeen alkoi sujua entiseen malliin joten kyllä ne taidot on edelleenkin tallella :)

Jänö ja Jussi

Savikärpänen pääsi puraisemaan edellisen postauksen jälkeen aika reippaasti joten keramiikkajuttuja on jatkossa luvassa jokunen kipale...

Ensimmäiseksi esittelen meidän perheen uudet jäsenet, Jänön ja Jussin:


Jänö oikealla ja Jussi vasemmalla. Kovin ovat hiljaisen sorttisia eivätkä paljoa liikuskele, mutta eipä sokeri- ja suolasirottimien tarvitse niin kauheasti kuljeskellakaan...


Tein pari viikkoa sitten vielä yhden jäniksen, Pääsiäis-Jänön siskonpojalleni:


Pääsiäis-Jänön sisälle voi kätkeä vaikka suklaamunan, mikä tosin ei kovin kauaa siellä viihtynyt :)

Puuta, hopeaa ja pari vaijerinpätkää

Kävipä tässä vähän aikaa sitten niin että yksi tilaustyö meni sen verran mahtavasti keturalleen että piti tehdä pieni hermojen lepuutustyö ennen kuin tein sen tilaustyön alusta alkaen uudestaan.


Vähän hopeaa, vaijeria ja kelon oksia. Keskellä oleva loota on taas omaa tuotantoa. Paukuttelin vähän vasaralla ja piti tietenkin patinoida kun eihän se muuten olisi näyttänyt miltään...



Kävin tänään kirpparilla. Löytyihän sieltä vähän vaatetta ja ihanaa vihreää lasitavaraa. Olin jo lähdössä maksamaan löytöjäni kun tuli sellainen olo että pitää käydä vielä katsomassa yksi pöytä uudestaan. Onneksi menin koska sieltä löytyi tällainen:


Spektroliittia, pituudeltaan n. 4 cm. Taakse on liimattu rintaneulamekanismi mutta se lähtee pois ja speku muotoutuu ehkäpä kaulakoruksi jossain vaiheessa. Hintakaan ei ollut päätä huimaava, kokonaista 10 senttiä! Pienestä sitä taas tuli hyvä mieli :)

Pitkästä aikaa

Jos vaikka bloggais välillä, ettei tämä blogi-parka joudu ihan hunningolle... no, yhtä hunningolle on muiden blogien seuraaminenkin jäänyt, sitä kun innostuu askartelemaan ja kokeilemaan kaikenlaista uutta niin netissä notkuminenkin saattaa jäädä harvinaisen vähälle :)

Seuraava tilaustyö, hopeinen avaimenperä valmistui jo reilusti ennen joulua. Avaimenperän yhdellä puolella esiintyy suomenlapinkoira Tuisku:


Toisella puolella on sitten Ruuti, suomenlapinkoira myöskin.


Ruudille nimi on sattunut juuri kohdilleen, on sen verran vauhdikas tapaus. Tuon ominaisuuden Ruuti onkin perinyt emoltansa, joka sattuu olemaan meidän Piki :)