skip to main |
skip to sidebar
Huomasin tässä yhtenä päivänä etten ole enää pitkään aikaan käyttänyt jaspiksia koruja tehdessä, tai muitakaan "kirjavia" kiviä. Jaspiksiakin on kuitenkin päässyt jonkin verran kertymään mutta vissiin minulla on mielikuvituksessa jonkinlainen vajauma kun eivät koruiksi asti pääse..
Kävin kuitenkin jaspikset lävitse ja sen verran pyöreät 10-milliset fossiilijaspikset hypähtivät silmille että tuumailin jos niistä EHKÄ syntyisi jokin koru. Kaksi viikkoa ne möllöttivät työpöytäni nurkassa ennen kuin alkoi pukata ideantynkää:
Materiaaleina siis fossilijaspista ja hopeaa.
Idea lähti liikkeelle noiden fossiilijaspisten kukkamaisista kuvioista. Pitkän aikaa taajoin tuon hopeakukka-keskiön kanssa, oisko se pyöreä vai ovaali, ja missä asennossa nuo kukat olisi ja montako..
Jos joku ihmettelee miksen ole kieputellut kokonaan tuota kukka-kehystä, niin se johtuu siitä että papukaijalukko mahtuisi menemään läpi.( Tosin aloin nyt miettimään salpalukkoa vaihtoehtona.)
Minulta on aina välillä kysytty että miksen tee kullasta koruja tai käytä kultaosia. No, se johtuu siitä että minulla on kulta-allergia. Tämä todettiin ensimmäisen opiskeluvuoteni aikana ja sattumalta olin vieläpä kerennyt aloittaa ensimmäisen kultatyön teon. Kyseinen kultatyö oli myös viimeinen jonka tein kyseisestä materiaalista (ja oli kivat ihottumat sen jälkeen käsissä..)
Tästä päästäänkin yläaste-ikäisenä saamiini kultaisiin ruusu-tappikorviksiin. En muista että olisin kyseisiä korviksia paljoa pitänyt kun ruusut ei oikein kuuluneet sen aikaiseen tyyliini. Aina välillä olen katsellut niitä ja miettinyt että mitäköhän niillekin tekisi. Nyt sitten viimein keksin:
Materiaaleina hopeaa ja 14 karaatin kultaa. (585-leimat näkyi olevan noissa ruusuissa)
Väänsin ruusukorvisten tapit lenkeiksi ja pujotin hopeakehyksiin. Kieputtelut ei meinanneet mennä ihan putkeen tällä kertaa kun olin aluksi kovasti sitä mieltä että pitää ehdottomasti saada jotain vihreää mukaan näihin korviksiin. Kokeilin yhtä sun toista helmeä ja kolme kertaa purin nuo korvikset ennen kuin lopullinen ratkaisu löytyi. Näyttääpä nuo pärjäävän ihan hyvin ilman sitä vihreääkin.
Tänä viikonloppuna oli Rovaniemellä kädentaitomessut Lappi-areenalla. Kävin kyseisillä messuilla lauantaina ukkelin kanssa. Olihan siellä paljon kaikenlaista kivaa ja kaunista kättentuotosta, ja kävin myös moikkaamassa Piritaa. Oli tosi mukava tavata ihan livenä! Piritalla oli kyllä todella paljon kauniita koruja siellä esillä, kuten myös hänen kanssaan samassa osastossa olleella Naavalaisella oli todella ihania tuotteita myynnissä! Tuli muutama juttu ostettua:
Lisäksi ostin pöllöistä pitävälle ystävälleni Marhun kojulta huovutetun pikkupöllön(josta ei ole kuvaa). Harvinaisen vähän pääsi kukkaro kevenemään, enemmänkin olisi varmasti mennyt jos siellä olisi ollut neulelankoja mutta lankatarjonta oli aika olematonta, mikä oli hienoinen pettymys. Muuten oli kyllä kivat messut, varsinkin kun eipä täällä pohjoisessa oikein muita vastaavia isoja tapahtumia ole.
Harrastan aina välillä tajunnanvirta-piirtelyä. On mukavaa töherrellä ilman sen kummempia suunnitelmia. Välillä sitten käy niin että siinä sivussa syntyykin hyviä luonnoksia koruja varten, niinkuin tässä yhtenä iltana kävi. Riipus-ideahan sieltä paperilta löytyi! Jatkojalostin ideaa vielä vähän pidemmälle ja lopullinen muoto korulle on tällainen:
Materiaaleina on hopeaa ja mukaan pääsi vielä yksi pieni viistehiottu granaattirondelli. Avainhan sieltä tulla tupsahti, en oikein tiedä miksi. Johtuisikohan siitä että työn puolesta joudun käyttämään useita avaimia? (ja Abloyn avaimet on niiin tylsän näköisiä!..)
Tilaustyö vanhalle koulukaverille..
Hän pyysi josko olisi mahdollista tehdä jonkinlainen kaulakoru jossa olisi hänen pienen tyttärensä nimi. Kävin kaverin, kynän ja paperin kanssa kahvistelemassa ja suunnittelimme siinä samalla korun muodon ja tyylin. Materiaaliksi tuli hopea ja toiveena oli myös jotain oranssia ja vihreää kiveä ketjuun.
Lopputulos näyttää tältä:
Hopeaa ja lisänä karneolia ja vesuvianiittia pienten, viistehiottujen rondellien muodossa.
Nimi on tehty sahaamalla levyyn ja levy on kiillotettu.
Tällaisia tilaustöitä on aina tosi mukava tehdä, ja tilaajakin oli ilmeisesti tyytyväinen kun koru meni samantien kaulaan :)