Möhlimisiä

Piirtelin tammikuussa luonnoksen riipusta varten. Siihen tulisi jotain köynnösmäisiä kuvioita ja ovaalin muotoinen pyörtöhiottu kivi keskelle. Sitten alkoi sopivan kiven metsästys, aluksi ajattelin granaattia mutta sopivan kokoista ei oikein löytynyt. Muutenkin granaatti alkoi tuntua vähän tylsältä vaihtoehdolta joten jatkoin kiven etsimistä ja viimein löysin erittäin kauniin peridootin joka oli vieläpä juuri oikean kokoinen!
Armottoman sahaamisen, viilaamisen ja kiillotuksen lopputuloksena on tämä:


Materiaaleina siis hopeaa ja ovaali peridootti, kooltaan 5x7mm.
Kiveä istutettaessa minulla kävi pikku kämmi kun istutustyökalu pääsi hieman lipsahtamaan ja osui tietenkin itse riipukseen.. piti sitten hioa ja kiillottaa uudestaan, eipä siinä mitään mutta ainahan tuollainen möhläily ärsyttää..


Olen kyllä tosi tyytyväinen tähän, varsinkin kun en ole ihan vähään aikaan mitään tuollaisia kuvioita sahaillut.


Sitten tämä minun toinen tapaus..

Kun aloin tehdä tuota ylempänä olevaa riipusta, aloin miettiä että jotain vastaavaa olisi kiva tehdä sormuksen muotoonkin. Piirtelin sitten vähän samankaltaisia köynnöksiä sormusaihioon ja tein sormusta riipuksen rinnalla.
Kaikki meni hyvin kunnes sain kiven istutettua ja otin sormuksen irti ruuvipenkistä.. vaikka olin laittanut sormuksen mahdollisimman varovaisesti kiinni pehmusteiden väliin ettei kuviot pääsisi litistymään niin olihan se kuitenkin tehnyt sen! Kauniisti sanottuna minua hieman harmitti.. kirosanojen kirjo tuli käytyä läpi useampaankin otteeseen ja testailin siinä sivussa sormuksen toimivuutta superpallona (kauniisti pomppi..)
Sormuksestahan ei mitään hienoa sormusta enää saanut joten pienen tuumaustauon jälkeen otin sahan kouraan ja sahaamisen, viilamisen ja kiillottamisen jälkeen syntyi toinen riipus:


Hopeaa ja päältä viistehiottu sateenkaari-kuukivi.
On kait tuo ihan ok, en oikein vielä osaa sanoa että mitä mieltä tuosta olisin. Ottaa vieläkin sen verran kupoliin sormuksen pilalle meno mutta pitää ottaa uusi yritys sen suhteen vähän myöhemmin..


Tässä näkyy vähän paremmin tuo kuukiven sinertävä välke.


Tämmöinen leppoisa viikonloppu täällä..

Lasihelmiä voi käyttää myös näin

Vaihteeksi keramiikka-asiaa..

Olen välillä maininnut hetkellisestä hurahtamisestani lasihelmien maailmaan. Opiskellessani korukivi-ja jalometalliartesaaniksi, helmityöt (kuten myös keramiikkakin) olivat mukavaa vastapainoa hopeatöille ja kivenhionnalle. Lasihelmiä tuli hamstrattua oikein urakalla, nyt olen sitten yrittänyt päästä niistä eroon pikkuhiljaa..

Jaa ja mitenkäs lasihelmet ja keramiikka sitten liittyvät toisiinsa?

No tällä tavalla että tehdään savesta (tällä kertaa käytin paperisavea) ontto pallo, johon leikataan kansi ja koristellaan läpivärjätyillä lasihelmillä oman maun mukaan.


Kuvassa pallo on kuivunut eikä ole vielä raakapoltettu. Jotta helmet pysyvät savessa kiinni, ne pitää pukata kunnolla saven sisälle.



Tässä pallo on käynyt raakapoltossa, 950 asteessa. Osa helmistä on jo vähän sulahtanut.



Tässä samainen pallo valmiina, matalan lasitepolton jälkeen (1040 astetta). Ulkopuolelle en laittanut ollenkaan lasitetta ettei helmet lähtisi leviämään.



Tein toisenkin pallon, tällä kertaa yksivärisen.



Ja kolmannenkin... kuten ette huomaa kuvasta, nuo kirkaan väriset helmet oli alunperin vaaleansinisiä, mutta väri paloi jo raakapolton aikana pois, en tiedä miksi. Mutta eipä tuo mitään, onpahan sisäpuolella sinistä väriä..

Ensi kerralla sitten taas koruja...

Kevät alitajuisesti mielessä

Edellisen postauksen jäljiltä jäi nuo koukerot niin sanotusti päälle ja syntyi pari korua..
Ensin syntyi nämä korvakorut:

Perhoset

Materiaaleina hopeaa ja pieniä viistehiottuja karneolirondelleja.


Rannekorukin tuli tehtyä:

Kevään kukka

Materiaaleina hopeaa, viistehiottuja karneolirondelleja, peridoottisiruja sekä yksi makeanvedenhelmi kukan keskuksena.
Ensin syntyi tuo kukkaosio, sitten pallottelin jonkin aikaa rannekorun ja kaulakorun välillä kunnes päädyin rannekoruun. Sitten piti pohtia lisää vaikeita asioita kuten minkä ketjun laittaisi: valmisketjua vaiko tekisikö itse? No tein sitten itse, ja lukonkin tein, ja korupiikit...


Voishan tällaisen tehdä toisenkin niin saisi sen kaulakorunkin...

Lukko ja sen avain

Eilispäivän aikaansaannos.. Tälle korulle nyt ei sen kummempia syntytarinoita ole, piti vain saada tuolle Gemsusta tilatulle avain-riipukselle jotain mihin laittaa se roikuskelemaan..


Materiaalina hopeaa levynä ja lankana. Luonnostelin tämän pari viikkoa sitten, piti antaa idean muhia vähän aikaa ennen varsinaista toteutusta. Muutaman kohdan kanssa piti miettiä että tekisikö näin vaiko noin, lopuksi päädyin kuitenkin alkuperäiseen suunnitelmaan.

Paperiveitsi-lisko saa luvan toimia avaimen ja lukon vartijana..

Mystistä herkkyyttä

Olo on edelleenkin mitä mahtavin, onneksi ektoplasmat ei enää vaivaa mutta yskittää koko ajan niin että keuhkoihin käy, jee jee..

Tässä eräs tilaustyö, jota en ole aikaisemmin muistanut laittaa tänne.


Eli sormushan siinä. Taottuna ja patinoituna, koko on 18mm. Tämä menee tilaajan poikaystävälle syntymäpäivälahjaksi.


Sitten tilaustyö, johon tuo otsikko liittyy.. Mieheni äiti täyttää tällä viikolla pyöreitä vuosia ja reilu kuukausi sitten hän pyysi että josko saisi syntymäpäivälahjaksi kaulakorun joka kuvastaisi "mystistä herkkyyttä" ja jos jotain kiveä laitetaan niin joko lilan sävyinen tai sininen. Muuten sain ihan vapaat kädet. Kyllähän siinä vähän aikaa Paulan päässä löi tyhjää että mitähän se mystinen herkkyys mahtaisi olla..
Ensimmäisissä luonnoksissa oli kiveä ja helmeä ja kiemuraa ja koukeroa, mutta tuumasin ettei tässä nyt mitään Amerikan mallin joulukuusta olla tekemässä joten karsin turhat hömpötykset pois ja lopputuloksena on tämä:

Mystistä herkkyyttä

Materiaaleina hopeaa ja vaalea ametistibrioletti. Kokoa riipusosiolla on vähän yli 3cm. En nyt tiedä onko tuo koru nyt kuitenkaan mitenkään erityisen mystinen tai herkkä, mutta korun saaja oli tyytyväinen (kun oli avannut jo paketin vaikka synttärit on vasta viikonloppuna..) ja sehän on tärkeintä.

Ajattelin että tuota vaaleaa taustaa vasten tulisi korun herkempi puoli esiin, ja tummaa taustaa vasten sitten taas se mystisempi puoli..


Nyt lähden jatkamaan keuhkojen pihalle köhimistä...

Pää tukossa, ideat ei

Kun pää on kuvaannollisesti täynnä ektoplasmaa, niin koruideatkin alkavat olla jo aika hulvattomia..
Innostuin eilen jatkamaan näitä kiven mattaamiskokeiluja, tuloksena syntyi seuraavat korvakorut:




Materiaaleina hopeaa ja 10mm vuorikristallipallot. Askarteluporalla ja timanttiterillä tuli tällä kertaa "tärveltyä" nuo kivien pinnat. Harvinaisen vaikeat oli vaan kuvata, tuli kokeiltua jos minkä näköistä alustaa ym, mutta nämä kaksi kuvaa oli nyt sitten parhaimmasta päästä.


Sitten minä innostuin tekemään vielä yhden rannekorun:


Materiaaleina isoja makeanvedenhelmiä ja kelonoksanpaloja solmittuna helmisilkkiin sekä hopeinen lukko.
Ei mikään ihan perinteinen helmisilkkiin punottu koru...
Alunperin aioin tehdä tämän korun vaijeriin, mutta siitä tuli vähän tönkön oloinen joten purin sen. Sitten välähti: helmisilkki! Ja eikun solmimaan..
Tästä tuli mukavan muhkea koska helmet ovat isoja, n.10mm kokoisia ja oksanpalojen halkaisija on n. 12mm.