Vanhoista uusiksi

Ulkona on märkää ja harmaata, eikä korujen tekokaan meinaa huvittaa.. Tänään päätin kuitenkin tuunailla vähän vanhoja korujani uuteen uskoon.

Materiaaleina rannekorussa on savukvartsia isohkoina nugetteina sekä yksi viistehiottu pallokin on päässyt mukaan, loput on sitten patinoitua hopeaa muinaisketjuna ja soikeina, taottuina renkaina. Nugetti+rengas-osion olen tehnyt jo ajat sitten, joku koruhan siitä oli kovasti tulossa mutta idea ei sitten muistaakseni ollutkaan niin mielenkiintoinen että olisin viitsinyt tehdä loppuun asti. En kuitenkaan alkanut purkamaan sitä kun ajattelin että voihan sen käyttää johonkin muuhun juttuun tuollaisena, niin kuin nyt sitten kävi. Tuommoinen peruskoruhan tuo on, mutta mukava kuitenkin. (Kuvan linnunmunat ei ole oikeita, vaan olen tehnyt ne viime vuonna savesta ja lasittanut ne tuollaisella linnunmunan näköisellä lasitteella.)




Sitten tämä verkkopunos-sormus, jonka olen jo aiemmin esitellyt.. päädyin pitkän pohdinnan jälkeen patinointiin, ja kyllä kannatti! Sormus on nyt paljon paremman näköinen mitä se oli kirkkaana. Jostain syystä patinoitu hopea sopii labradoriitin kanssa paremmin kuin kirkas hopea, ainakin minun mielestäni.

Kuun hohde

Tämän riipuksen olen tehnyt myös aikaa sitten jämähopea-paloista sulattelemalla. Tässä on myös pieni labradoriitti-kolikko. Tähän aamuun asti tämäkin oli kirkasta hopeaa, mutta eipä ole enää.. jostain syystä minulla tulee tästä riipuksesta mieleen Sleepy Hollow-elokuvan juliste, vaikka eihän tuossa mitään päättömiä ratsumiehiä näy..



Ja lopuksi kuva tytöistä, uuden pallon kera. Huovuttelin viikonloppuna palloja, ja tein tytöille uuden kilinä-pallon (eli tuon pallon sisällä on pari kulkusta) kun edellinen on paikassa nimeltä jemma..

-Anna mäki leikin.. -En anna!

(ja meillähän ei ole sotkuista, meillä on erittäin hyvin hallinnassa oleva kaaos..)

Äidin kotipaikalla

Tällä kertaa ei mitään käsitöihin liittyvää, muutamia maisemakuvia vaan..
Kävin tänään siskon+muksujen ja omien hölmöläisten (koirat siis) kanssa äidin kotipaikalla. Pitihän sitä ottaa enemmän tai vähemmän taiteellisia ruskakuvia kun oli niin kaunis ilmakin, aurinko paistoi ja puut hehkuivat punaisen ja keltaisen sävyissä..










Talon etuovelta avautuu todella kaunis maisema, saunarakennus on vaan vähän tiellä. Siskon kanssa naureskeltiin että voisikohan sitä siirtää muutaman metrin oikealle ihan vaan sen takia että saisi vähän parempia kuvia..

"Sulla on skrympattu sydän.."

Mitäh?? Eikö se Jonna Tervomaan biisi menekään noin?...
En ole kovin aktiivisesti tehnyt hopealevystä koruja valmistumiseni jälkeen kun vieläkin laatikosta löytyy kouluaikana ostettuja hopealevyn palasia. Niitä olenkin nyt sitten kuluttanut pois.(jotta voin sitten hyvällä omallatunnolla ostaa lisää hopeaa..) Sattui sitten levypussissa olemaan kaksi lähestulkoon sydämiä muistuttavaa hopeapalasta jotka huusivat:"Me halutaan olla tappikorvikset!". Sileä, kiiltävä pinta ei nyt tällä kertaa kauheasti kiinnostanut ja jostain tuli ideanpoikanen että voisinpa kokeilla kuinka skrymppaaminen vielä onnistuu (siis silloin kun sitä tarvitsee, tahaton skrymppaantuminenhan tapahtuu varmasti kun sitä ei kaipaisi).

Skrympatut sydämet

Onnistuihan tuo. Vasemmanpuoleiseen sain enemmän tuota ryppypintaa aikaiseksi, mutta olen ihan tyytyväinen oikeanpuoleiseenkin. Viilasin vielä sydämien muotoa yhtenäisemmiksi ja juotin tapit taakse. Sitten kiillotus käsiporalla ja kiillotuslaikoilla sekä käynti kiillotusrummussa ja se oli siinä. Mycket yksinkertaista.
Kaipasin vielä riipusta kaveriksi noille korvakoruille, vaikken kovin usein teekään mitään yhtenäisiä korusettejä.

Skrympattu sydän

Tämäkin levy on jämäpalasta sahattu ja skrympattu. En saanut tähänkään ihan niin voimakasta skrympaantumista kuin halusin, mutta on tuokin ihan jees. Sahasin sydänkuviot vasta skrymppaamisen jälkeen kun pelkäsin että sahatut kuviot saattaisivat lämmitysvaiheessa ottaa itseensä ja mennä pilalle. Tuskin näin olisi käynyt, mutta otinpahan varman päälle. Porasin reiät riipuslenkkejä varten ja kiillotin riipuksen ja käytin rummussa kuten korviksetkin. Hopeaputki olisi ehkä vähän fiksumpi kuin nuo riipuslenkit, mutta kun ei ollut putkea enkä jaksanut alkaa tilaamaankaan mistään joten saa nyt olla noin. (ja hopeaputkea en ala itse tekemään, on se sen verran tympeää hommaa..)

En ole myöskään istutellut kiviä pahemmin koulun jälkeen, joten silläkin saralla on petraamista. Ostin taannoin Etsyn kautta kauniin, neliön muotoisen pyörtöhiotun rutiilikvartsin. Ensin aioin tehdä sormuksen johon istuttaisin kiven, mutta päätin kuitenkin tehdä riipuksen. Olipa hieman huvittavaa kun piti ihan tosissaan miettiä että mitenkäs tämä ihan perusistukka tehtiinkään.. Vanhoja portfolioita lueskellessani alkoi tekovaiheet palautua mieleen..

Rutiilipiikkejä

Halusin tästä riipuksesta yksinkertaisen jotta kivi tulee esille, muodoksi valitsin suorakulmion kun se nyt tällä hetkellä sattuu miellyttämään eniten. Istukan yläpuolelle tein viilalla rutiilipiikkejä kuvaavia viivoja. (tuntui tekovaiheessa tosi hyvältä idealta, enää en ole asiasta ihan niin varma..) Kivenistutus sujui yllättävän hyvin pitkän tauon jälkeen. Parissa kohtaa istukka meinasi päästä venähtämään mutta muuten meni suorastaan loistavasti!
Tästä onkin hyvä jatkaa istutusta.. (toivottavasti jo ensi viikolla jos uusi Etsyn paketti saapuu..)

Mun niin sanottu huivi

Törmäsin tähän huiviin joskus keväällä neuleblogeja lukiessani ( ja en tietenkään enää muista mikä blogi oli kyseessä..) ja pitihän tämä saada puikoille, kun tuo neulepinta on jännä eikä ohjekaan ollut mikään vaikea.

My so called scarf

malli: My so called scarf/ Sheep in the city
lanka: Garnstudio Drops Eskimo Print, väri 43p 200g
puikot: olikohan 10mm muistaakseni..

Tilasinpa lankaa ja jostain syystä kuvittelin että 3 kerää olisi tarpeeksi ja aloin neulomaan... no, eihän se lanka tietenkään riittänyt vaan huivi oli vähän tynkäkokoa. Sitten olikin jo kesä eikä oikein huvittanut neuloa paksua villalankaa joten huivi jäi kesken. Tässä taannoin kun tarvitsi tilata Tapion kaupasta lankaa muita juttuja varten, muistin että voisi tätäkin huivia varten tilata sen puuttuvan kerän. Joten nyt on huivi saatu valmiiksi ja olen tyytyväinen. Huivi on tosi muhkea ja mikä parasta, se ei kutita! Garnstudion Eskimo on aivan ihanaa lankaa.. saisi vaan olla paljon isompi tuo keräkoko, 50 grammaa paksua lankaa menee niin kauhean nopeasti.
Tykkään tuosta neulepinnasta, sitä voisi soveltaa johonkin muuhunkin neulejuttuun.

Savustelua

Tällä viikolla käynnistyivät kansalaisopiston kurssit ja siinä sivussa myös keramiikkakurssitkin, joten sen kunniaksi muutama keramiikkatyö..
Seuraavat työt olen tehnyt keväällä ja kesällä viimeistelin sitten savustuspoltolla.


Nämä kolme ovat olevinaan seinätauluja, eivät vaan ole vielä päässeet seinälle roikuskelemaan.
Tein nämä levytekniikalla valkosavesta (jokaisen koko on n. 13*13cm). Kun työt olivat nahkakuivia, kiillotin jokaisen pinnan lusikalla mahdollisimman sileäksi ja kiiltäväksi. Sitten kun työt olivat täysin kuivia, raakapoltin ne keramiikkauunissa.
Steve Mattisonin Keramiikka-kirjassa on aika kattavasti kerrottu saven työstöstä sekä eri polttotekniikoista, ja sieltä sitten bongasin savustuspolton joka ei vaikuttanut turhan monimutkaiselta joten päätin kokeilla sitä.
Ensin työ savustettava työ pitää sivellä savilietteellä johon sitten voi raaputella haluamiaan kuvioita. Sitten työt laitetaan polttoastiaan (käytin vanhaa isoa tynnyriä) ja töiden päälle rutistellaan paperinyssyköitä, ja sitten ne tuikataan tuleen ja muodostuva savu imeytyy savitöihin raaputetuille kohdille muodostaen hienoja efektejä.. tai näinhän sen pitäisi mennä..
No, tein niin kuin ohjeessa oli mutta eipä tuloksena ollutkaan ihan se mitä odotin. Virhe tuli siinä että laitoin liian ohuen kerroksen savilietettä ja sehän oli sitten jämähtänyt töiden pintaan ihan tosissaan! Sitäpä olikin sitten mukava hakata irti.. Liian ohut lietekerros oli myös syynä siihen että savu oli päässyt imeytymään kauttaaltaan koko levyjen pintaan, joten raaputetut kuviot ei erottuneet juuri ollenkaan.

Pidin parin päivän tuumaustauon ennen kuin päätin kokeilla savustuspolttoa uudelleen, nyt hieman viisaampana tuon lietehomman suhteen. Tuloksena olikin erittäin onnistunut poltto! (ainakin omasta mielestäni..)


Tämä lautanen on tehty myös valkosavesta ja kiillotettu samalla tavoin kuin seinätaulut. Kokoa tällä on 21*21cm.
Sivelin tähän muistaakseni 5 paksua kerrosta savilietettä ja sitten raaputtelin nuo aaltokuviot jonka jälkeen laitoin työn polttoon tynnyriin. Paperia tässä poltossa kuluu todella paljon, ainakin jos haluaa mahdollisimman tumman savujäljen. Pelkästään tämän lautasen polttoon kului n. 10 Lapin Kansaa.
Jännityksellä otin jäähtyneen lautasen tynnyristä ja kopsuttelin ylimääräiset lietteet pois, ja tulos oli juuri se mitä olin hakenutkin! Savuefekti tuli tarpeeksi tummana, ja paksun lietekerroksen ansiosta vaaleat alueet olivat säilyneet vaaleina. Lopuksi vielä kiillotin lautasen mehiläisvahalla.

Nyt kun tiedän miten tuo homma toimii, niin täytyy kyllä tehdä lisää vastaavia juttuja..

Lehtiä ja tilauksia

Eilen illalla tuli kokkailtua hopealangan ja tohon kanssa, tänään sitten viimeistelin ja tuloksena on nämä:

Lehdet

Vaikka nämä korvikset ovat oikein kivat tuollaisina kirkkainakin, niin tavoilleni uskollisena heitin ne kuitenkin vähäksi aikaa patinoitumaan:


Materiaalina on siis hopealankaa, pätkistä juotettuna ja hieman vasaroituna. Nämä korvikset ovat jatkoa Syyslehti-kaulakorulle, jonka riipuksesta idea tuli.



Kokoahan näillä on ihan mukavasti, kuten kuvasta huomaa. Mittaa on lehden päästä päähän n. 4cm. Mutta nämä ovat kuitenkin tosi kevyet, en edes välillä muista että nämä on korvissa.
Mitään lukkoa näissä ei ole vaan tein taakse koukun lähes yhtä pitkästä hopealangasta kuin lehtikin on, ja hyvin pysyy paikoillaan.


Sitten se tilaustyö..
Eräs rouva osti joskus vuosi sitten tekemäni kaulakorun, ja nyt sitten hänen tyttärensä otti yhteyttä koska halusi samanlaisen, mutta vaaleanpunaisen sävyisenä. Tällainen siitä tuli:


Materiaaleina käytin makeanvedenhelmiä, lasihelmiä, sydämenmuotoisia foliolasihelmiä sekä hopeaa.
Malliltaanhan tämä on hyvin yksinkertainen ja monessa muussakin blogissa tällä idealla on koruja tehty (eli lukko eteen ja siihen jokin riipus), mutta itse pidän tästä mallista todella paljon koska malli sopii kuitenkin moneen käyttöön, niin arkikoruksi kuin miksei myös juhlaankin.

Verkossa

Tämän postauksen koruihin olen saanut idean Eni Okenin Netted cap-ohjeen verkkomaisesta rakenteesta. Eni Okenin korut ovat hieman liian koristeellisia omaan makuuni, mutta ainahan noita voi muokata omien mieltymysten mukaisiksi.

Tämä riipus on ensimmäinen verkkopunoksella kokeilemani työ. Riipuksesta tuli hieman isompi kuin olin suunnitellut, halkaisija on 4 cm. Ainakin tämä näkyy... Materiaaleina olen käyttänyt hopealankaa eri vahvuuksissa ja verkon keskellä on viistehiottu brioletin muotoinen peridootti joka välkehtii kauniisti auringonpaisteessa.
Omasta mielestäni tuo verkko onnistui suhteellisen hyvin ensimmäiseksi kerraksi, ainut mikä nyt vähän häiritsee on tuo kieputettu sykerö riipuslenkkiä varten, olisi sittenkin pitänyt tehdä ihan pyöreä ympyrä ja juottaa kiinni. Välillä tuo parin metrin matka keittiöön juotospaikalle on vaan ylivoimaisen pitkä..


Tässä sitten toinen riipus, pisaran muotoisena. Edellisestä viisastuneena tein kehikon yhtenäiseksi ja juotin kiinni. Lisäksi kieputin kehikon kauttaaltaan ennen verkon punomista. Tässä verkko ei kuitenkaan onnistunut ihan niin hyvin kuin edellisessä, ehkä syynä on tuo pisaramainen muoto ja se että tämä on kooltaan paljon pienempi kuin ensimmäinen riipus. Tykkään tästä kuitenkin. Materiaaleina on hopeaa ja kivenä on viistehiottu turmaliinibrioletti.


Tämä sormus valmistui tänään. Pyörittelin pari päivää mielessä ajatusta sormuksesta joka olisi kooltaan aika iso, mutta samalla kuitenkin siro ja herkkä. Ja eikun tuumasta toimeen..
Tein kehikon 1,3mm hopealangasta ja kieputtelin taas ohuemmalla langalla ympäriinsä ennen verkon punomista. Lopuksi laitoin pienen labradoriitti-kolikon verkon keskelle. Eipä tuo verkko onnistunut tähänkään niin hyvin kuin olisin halunnut. Tulin siihen tulokseen että se on tuo muoto mistä se onnistuminen on kiinni. Pyöreässä muodossa verkko muotoutuu ja kiristyy tasaisesti kun taas pisarassa ja tällaisessa ovaalissa muodossa nuo ns. pitkät seinämät ovat vähän ongelmallisia.

Kauheasti haluttaisi tunkea jokin näistä töistä patinointiin, mutta en vaan osaa päättää että mikä se olisi. Toisaalta nämä on kivoja tällaisina kirkkainakin. Pitää katsoa..

Rannekoruloita..

Nämä rannekorut olen tehnyt kesän aikana, mutta laitetaan nyt tännekin nähtäville... Kävin metsässä hakemassa vähän lisää kuvausrekvisiittaa, ruskan värit alkavat olla parhaimmillaan täällä pohjoisessa.


Tässä rannekorussa olen käyttänyt kauniita hopeanharmaita makeanvedenhelmiä jotka olen solminut helmisilkkiin. Lukkona on Balin hopeaa oleva todella kaunis sydämenmuotoinen salpalukko. Malliltaan hyvin yksinkertainen, toimii mukavasti arkikoruna.



Tämänkin rannekorun olen solminut helmisilkkiin, mutta lisänä on lyhyt pätkä hopeista belcher-ketjua. Materiaaleina on tuon ketjun lisäksi pieniä n. 5mm valkeita makeanvedenhelmiä, aivan ihania ja aika kookkaita (n. 13mm halkaisijaltaan) valkeita keshi-helmiä, tykkään noista todella paljon! Lopuksi ketjun päässä on vielä viistehiottu pyöreä vuorikristalli säihkettä antamassa.

Piinaa ja helmiä

Ja lisää helmisilkkiin solmittua.. Kauniita malvan värisiä makeavedenhelmiä ja hopearenkaista punottu Jen´s pind eli Piina. Ketjun aloitus meinasi kyllä olla aika piinallista kun en aluksi tajunnut että millä tavalla renkaat pitäisi asetella, mutta sitten kun oivallus iski niin johan ketjuakin alkoi syntyä.. Edellisten ketjujen punomisesta ennen tätä on aikaa ainakin pari vuotta, sekin saattoi olla syynä punomisen alkukankeuteen. Josko tälle tekisi jossain vaiheessa kaveriksi kaulakorun..

Maatilan eläimiä:muu

Vaikka tämän rannekorun kiven myyntinimi on Zebra jasper, minulle tuli heti mieleen lehmä noista kuvioista ja siitä se ajatus sitten kuuluisasti lähti.. (olen tässä huolestuneena miettinyt että tuleekohan noille seeproille nyt kovakin identiteettikriisi..)
Materiaaleina tässä rannekorussa on jo mainitut Zebra jaspikset ja hopeaa linkkien ja muinaisketjun muodossa. Hopeaa on myös tuo tekstilätyskä johon olen itse nuo kirjaimet naputellut kirjainpunsseleilla.

Maatilan eläimiä:nöf

Piti sitten tehdä toinenkin samalla kaavalla kuin edellinen rannekoru, varsinkin kun satun tykkäämään possuista..
Hopean kaverina tässä on vaaleanpunaista perun opaalia ja lisäksi laitoin vielä Vintage rose-sävyä olevan pyöreän Swarovskin kristallihelmen.

Päivän tuotokset, niin emännän kuin koirankin

Tässäpä tämän päivän aikaansaannoksia, aluksi oma tekele..
Tutkailin aamulla kivihelmivarastoani (ihan vain pari helmeä...) ja sattuipa silmiini 20mm laavakivi-kolikot jotka ovat majailleet laatikossa jo hyvän tovin. Tykkään laavakivestä todella paljon sen rosoisen ulkonäön takia, mutta näille yksilöille ei ole aikaisemmin tullut mitään niin hyvää ideaa että olisin alkanut koruksi asti tekemään.
Nyt sitten päätin sitoa nämä kolikot mustaan puuvillanyöriin, ja jottei totuus vallan unohtuisi niin laitoin nauhan keskelle vielä viistehiotun vuorikristallikimpaleen. Nauhanpäät ja itseväännetty koukkulukko on hopeaa.

Ja keskellä kristalli

Ja sitten koiran tuotokset... Mesi oli ilmeisesti päättänyt tänään opetella neulomaan:
Olin päivällä käymässä vanhempieni luona kun mies soitti:"Mesi on ottanu jonku sun vihreän neulejutun ja purkanu sen kokonaan."
No minähän maalailin jo kauhukuvia mielessäni että se on rikkonut koko työn tuhannen päreiksi ja jyrsinyt mun Addit pilalle.. no, onneksi tässä selvittiin vähällä: eihän tuo ollut kuin hajottanut lankakerän eikä ollut edes jyrsinyt sitä mistään! Tuonhan saa vielä ihan nätisti kerälle.

Viime viikolla Mesi kokeili puukäsitöitä, oli löytänyt mun puisen sahaustuen ja vähän tuunaillut sitä uuteen uskoon sillä seurauksella että isä saa tehdä mulle uuden sahaustuen. Onneksi Piki ei ole yhtään kiinnostunut käsitöistä, hermothan tässä muuten menis...

Huiveja ja koiria

Tässä pari viimeisintä neuletuotosta, molemmat kolmionmuotoisia pitsineulehuiveja. Jostain syystä välttelin pitsineuleita pitkän aikaa, kun ne tuntuivat niiiiin vaikeilta, mutta eihän ne olekaan!

Zetor

malli: Zetor/ Jatta soheltaa
lanka: Grignasco merinosilk kaksinkertaisena, n. 75 g
puikot: 3,5mm pyöröt

Zetor on ensimmäinen pitsineulehuivini (tämä kuvassa oleva on itseasiassa toinen Zetorini, se varsinainen ensimmäinen on annettu miehen mummolle, eikä tietenkään tullut otettua kuvaa..) Pitihän sitä ohjetta jonkin aikaa lueskella ennenkuin se meni jakeluun kun en oikein osannut hahmottaa että minkälainen siitä tulisi. Alun ihmettelyn jälkeen alkoikin sujua ihan mallikkaasti, mitä nyt parissa kohtaa taisi unohtua tehdä langankierto ja niitä piti sitten vähän luovia, mutta en jaksa välittää kun ei niitä edes huomaa..

Merinosilk on kyllä tosi ihanaa lankaa, pehmeää ja kevyttä. Oli vaan operaatio saada se vyyhdiltä keräksi, kun jossain vaihessa lanka pääsi pahasti syrttääntymään ja mulla meni kokonainen päivä että sain sen selvitettyä! Oishan sitä voinut ottaa sakset ja katkoa lanka jostain sopivasta kohdasta, mutta minähän en yhdelle langalle periksi anna.. Lankaa jäi jäljelle 25 grammaa, saahan siitäkin jotain aikaiseksi, joitain suunnitelmia on jo..

Shetland triangle

malli: Shetland triangle Wrap style-kirjasta
lanka: Garnstudion Drops Alpaca n. 100 g

puikot: 4mm pyöröt

Tämä huivi valmistui tosi nopeasti verrattuna Zetoriin, mallikuvionkin opin peräti ulkoa mikä oli oli han hyvä kun ei tarvinnut syynätä ohjetta koko ajan.
Alpaca oli tosi mukavan tuntuista neuloa, ei mikään ihme että kaikki kehuvat sitä. Mukavan lämpöiseltäkin tuo tuntui, luulisi nyt syksyllä tarkenevan tämä huivi kaulassa.

Kaikki tosineulojathan ovat tietenkin tehneet tämän huivin jo ajat sitten, mutta minä olenkin vähän myöhäisherännäinen neulomisen suhteen. Peruskoulun jälkeen ei pehmeät käsityöt kauheasti kiinnostaneet moneen vuoteen, neulomisestakin innostuin uudestaan vasta pari vuotta sitten. Neuleblogien löytämisen myötä hurahdin sitten ihan totaalisesti , nykyään onkin sitten korujen ohella aina vähintään yksi neuleprojekti työstettävänä.

Täällä on pari päivää putkeen sattunut vahingossa olemaan kaunis aurinkoinen ilma, joten käytiin tyttöjen kanssa lähimetsässä vähän juoksentelemassa, tai siis tytöt juoksi ja minä katsoin.. Kuvassa etualalla on Mesi ja taaempana sitten on Piki. Tunnetaan myös nimillä Älli ja Tälli, Äly ja Väläys, Mänttipää ja Pönttöaivo... rakkailla lapsillahan on monta nimeä..

Magdalenan jalanjäjillä

Tämän postauksen molempiin koruihin olen saanut innoituksen Magdalenan upeista koruista. En enää muista missä ja milloin törmäsin hänen koruihin ensimmäisen kerran, mutta sen jälkeen on tullut seurattua ihaillen hänen tekemisiään.

Punakukka

Materiaaleina tässä kaulakorussa on hopealankaa eri vahvuuksissa, punaista korallia sekä mustaa onyksia kolikoina ja 4mm helminä ja riipuksessa punainen korallikukka. Lopuksi koru on patinoitu.

Lisko

Tähän liskoon sain idean Magdalenan kauniista merihevosista (en nyt löydä linkkiä tähän). Jostain syystä olen kovasti viehättynyt liskojen sulavasta muodosta, vaikken oikeista elävistä liskoista niinkään perusta. Materiaaleina olen käyttänyt erivahvuisia hopealankoja ja pieniä 2 ja 3mm hopeahelmiä, silmien virkaa toimittavat pienet granaattihelmet sekä selkäjuovana kulkee 3 valkoista makeanvedenhelmeä. Ja tämäkin on patinoitu, ilman patinointia oli aika pliisun näköinen.
Ei muuten ollut mikään nopea homma tehdä tämä lisko, useamman tunnin sain nyhertää ennenkuin tuli valmiiksi. Lopputulokseen olen tosi tyytyväinen, hermot riitti ja liskosta tuli juuri sellainen kuin olin alunperinkin ajatellut.

Harjoittelua

Harjoitellaanpa kuvan liittämistä blogiin.. jotenkin muistuu mieleen parin vuoden takainen opinnäytetyön teko, kun kuvia oli useampi kymmen jotka piti saada suht nätisti tekstin kanssa yhteen. Mutta eiköhän tämä ala sujumaan..

Tämän kaulakorun sain tehtyä eilen valmiiksi, helmisilkkiin solmittuja peacock-vihreitä makeanvedenhelmiä sekä hopealangasta itsetehty ja patinoitu riipus.

Syyslehti

Heti kun näin nämä helmet, tiesin että tekisin jonkin lehti-aiheisen riipuksen helmien seuraksi. Se sitten tuottikin hieman päänvaivaa kun muutama suunnitelma ei toiminutkaan niinkuin olisin halunnut. Loppujen lopuksi päädyin tähän yksinkertaiseen pelkistettyyn muotoon. Ja oikeastaan ihan hyvä näin.

Blogi pystyssä

No niin, tuli sitten vihoviimein astuttua tänne bloggaamisen ihmeelliseen maailmaan...
Täällä olis tarkoitus esitellä pääasiassa koruja, mutta saattaapi täällä välillä vilahdella jotain neulomuksia ja keraamisia läträyksiä ynnä muita tuotoksia mitä tulee tehtyä. Pari koiraakin ehkä jos oikein kovasti pöljäilevät...
Tervetuloa!