29.7.2009

Tulivuoren uumenista

Pidän laavakivestä, mutta enpä ole kovinkaan montaa korua siitä tehnyt vaikka laakiveäkin olen tilaillut jonkin verran. Viime viikolla löysin laatikostani neliön muotoisia laakiviä ja päätin että kyllä niistä nyt ainakin ÄHHin kunniaksi pitää jotain tehdä...

Päässä raksutti tämän rannekorun malliin:



Materiaaleina hopeaa ja laavakiveä.
Tuo keskushelmenä oleva hopealoota on omaa tuotantoa, kuinkas muutenkaan :) Helmen molemmat puolet on skrympattu jotta siinä olisi vähän samaa sulamisen henkeä kuin laavakivissäkin. Patinoin skrympatut alueet jotta kohoumat tulisi paremmin esille.


Tästä kuvasta näkyy helmen paksuus paremmin, sisältä helmi on ontto. Aluksi ajattelin tehdä vain yhdestä levyn palasta tuon keskusosion, mutta se ei olisi näyttänyt yhtä hyvältä...


Eikä ollut edes vaikeeta! (mutta aikaa vievää kylläkin...)

14 kommenttia:

katri kirjoitti...

Sulta mitkään ideat lopu! :D Ihan mahtava koru taas. Ja mä en edes pahemmin tykkää laavakivestä. Tuon hopeahelmen kanssa ne sopii ihan täydellisesti.

Määki haluan oppia tekemään tuollaisia helmiä. Koska pidät meille kurssin? ;)

Jane kirjoitti...

Minä tykkään laavakivestä tosi paljon :D

Hieno koru ja tuo hopeahelmi kruunaa korun.

Pape kirjoitti...

Mitä pirua tarkoottaa skrympattu/skrymppäys -ko-kö? Mutta hieno on :D

nekka kirjoitti...

Upea koru ihanasta, mutta vaikeasta laavakivestä !
...ja ihan mieletön tuo helmesi <3

siina*k kirjoitti...

Wau, mikä laatikko! Passaa hyvin laavakiven kanssa :)

Skrymppaus on, Paula, hallittua sulattamista :)

Mags kirjoitti...

Minäkään en laavakivestä kauheesti perusta, mutta tuolla ihanalla keskuksella sait kyllä kivenkin luonteen muuttumaan :-)
Koru on ylettömän kiinnostava ja hieno!

Juu, kyllä minäkin tuun sun krymppaus-kurssille :-D
Mun hallitsemattoman sulatuksen seurauksena syntyi vain mustia möykkyjä :-(

SannaK kirjoitti...

Voi kiesus miten kaunis koru! Mun pitää varmaan hiplata sitä vähän tarkemmin tässä jonain päivänä... ;D

inkku kirjoitti...

Näyttävä voimakoru! Olet ehtymätön ideapankki. :)

Edellisen postauksen huivineulakin oli ihana!

Amalian Aarteet kirjoitti...

Tykkään,tykkään <3 Laavakivessä on jotain kiehtovaa, joskaan se ei helposti muodostu koruksi. Ihan helkkarin hienon hoppiahelmen oot tehny. Soppii tähän ku nenä piähän. Juu ja min tuun kans kursseil ;)

PikkuMyy kirjoitti...

Yks skrymppauskurssipaikka varattu tänne ja!
Mää tykkään laavakivestä, ja tän helmeksen kanssa viel enempi!
Vallan komia koru!

PaulaL kirjoitti...

Katri: No ei ne ideat ihan vielä loppunu :) Ja kiitoksia!
Tuus käymään pohjosessa niin pidetään kurssi ;)

Jane: Kiitos :) Laavakivestä tykkäävät taitaa olla aika harvassa, onneksi ei ihan yksin tartte kuitenkaan olla ;)

Pape: Kiitos! Skrymppaus (engl. reticulation) on hallittua sulatusta, kuten Siina jo kommentissaan mainitsi :)
Skrymppaamisessa kasvatetaan hienohopeapintaa hehkutus/hapotus-vaiheita useita kertoja toistamalla, jonka jälkeen kappaletta lämmitetään niin että hienohopean alla oleva seostettu hopea alkaa jo sulaa mutta pinta ei ihan, vaan alkaa vetäytyä alla olevan sulan metallin mukana. Täten hopeaan muodostuu mielenkiintoisia kuvioita :)
Täältä löytyy vähän historiikkia ja aikas hyvät ohjeet skrymppaamiseen:
http://www.ganoksin.com/borisat/nenam/ajm-reticulation.htm

Eikun kokeilemaan! :)

Nekka: Kiitos!

Siina*k: Kiitos, niin passaakin! :)

Mags: Kiitos!
No mutta sullahan on hyvää matskua vesivalua varten ;)

SannaK: Tänks! Ja niin sun varmaan häätyy tehä ;)

Inkku: Kiitos! Onhan tuo kyllä aikas näyttävä, eikä pelkästään koonsa puolesta ;)

Amalia: Kiitoksia, kiitoksia! Laavakivi on todella kiehtova kivi, ainakin minua viehättää sen rosoisuus :)
Ja tervetuloa Katrin ja Magsin kans tänne ;)

PaulaL kirjoitti...

PikkuMyy: Kiitos! Ja tänne vaan :D

katri kirjoitti...

Meiltä on sinne (missä oletan sun asuvan) suurin piirtein yhtä pitkä matka kuin Helsinkiin. Että mulle matka ei ole ongelma, tiiä noista etelän ihmisistä sitten. :D Eli ei kannata lupailla, oven takaa voi pian ilmestyä oppilas (riittävän euromäärän kera toki). :D

Kuulostipa mielenkiintoiselle tuo skrymppaaminen. Tosin en ollut ihan varma, saisinko muuta aikaan kuin vesivalumateriaalia. :D

PaulaL kirjoitti...

Katri: Välimatkat on kyllä valitettavan pitkät, mutta jos ei näin olisi niin oikeastikin voisin harkita kurssin pitämistä ;)

Skrymppaaminen on todellakin mielenkiintoista :) Tärkeimmät pointit mun mielestä on alussa tuon hienohopeapinnan kasvattaminen, itse tein hehkutus/hapotuksen 7 kertaa (ois ehkä voinu tehdä muutaman kerran lisää) ja ihan kauhean ohkasta levyä ei kannata käyttää.
Itse sulatusvaiheessa maltti on edelleenkin valttia, jos näyttää siltä että hopea meinaa alkaa tosissaan sulamaan niin toho pois ja jäähdytys+hapotus ja uusi yritys ;)