7.9.2008

Huiveja ja koiria

Tässä pari viimeisintä neuletuotosta, molemmat kolmionmuotoisia pitsineulehuiveja. Jostain syystä välttelin pitsineuleita pitkän aikaa, kun ne tuntuivat niiiiin vaikeilta, mutta eihän ne olekaan!

Zetor
malli: Zetor/ Jatta soheltaa
lanka: Grignasco merinosilk kaksinkertaisena, n. 75 g
puikot: 3,5mm pyöröt

Zetor on ensimmäinen pitsineulehuivini (tämä kuvassa oleva on itseasiassa toinen Zetorini, se varsinainen ensimmäinen on annettu miehen mummolle, eikä tietenkään tullut otettua kuvaa..) Pitihän sitä ohjetta jonkin aikaa lueskella ennenkuin se meni jakeluun kun en oikein osannut hahmottaa että minkälainen siitä tulisi. Alun ihmettelyn jälkeen alkoikin sujua ihan mallikkaasti, mitä nyt parissa kohtaa taisi unohtua tehdä langankierto ja niitä piti sitten vähän luovia, mutta en jaksa välittää kun ei niitä edes huomaa..
Merinosilk on kyllä tosi ihanaa lankaa, pehmeää ja kevyttä. Oli vaan operaatio saada se vyyhdiltä keräksi, kun jossain vaihessa lanka pääsi pahasti syrttääntymään ja mulla meni kokonainen päivä että sain sen selvitettyä! Oishan sitä voinut ottaa sakset ja katkoa lanka jostain sopivasta kohdasta, mutta minähän en yhdelle langalle periksi anna.. Lankaa jäi jäljelle 25 grammaa, saahan siitäkin jotain aikaiseksi, joitain suunnitelmia on jo..


Shetland triangle
malli: Shetland triangle Wrap style-kirjasta
lanka: Garnstudion Drops Alpaca n. 100 g
puikot: 4mm pyöröt

Tämä huivi valmistui tosi nopeasti verrattuna Zetoriin, mallikuvionkin opin peräti ulkoa mikä oli oli han hyvä kun ei tarvinnut syynätä ohjetta koko ajan.
Alpaca oli tosi mukavan tuntuista neuloa, ei mikään ihme että kaikki kehuvat sitä. Mukavan lämpöiseltäkin tuo tuntui, luulisi nyt syksyllä tarkenevan tämä huivi kaulassa.

Kaikki tosineulojathan ovat tietenkin tehneet tämän huivin jo ajat sitten, mutta minä olenkin vähän myöhäisherännäinen neulomisen suhteen. Peruskoulun jälkeen ei pehmeät käsityöt kauheasti kiinnostaneet moneen vuoteen, neulomisestakin innostuin uudestaan vasta pari vuotta sitten. Neuleblogien löytämisen myötä hurahdin sitten ihan totaalisesti , nykyään onkin sitten korujen ohella aina vähintään yksi neuleprojekti työstettävänä.


Täällä on pari päivää putkeen sattunut vahingossa olemaan kaunis aurinkoinen ilma, joten käytiin tyttöjen kanssa lähimetsässä vähän juoksentelemassa, tai siis tytöt juoksi ja minä katsoin.. Kuvassa etualalla on Mesi ja taaempana sitten on Piki. Tunnetaan myös nimillä Älli ja Tälli, Äly ja Väläys, Mänttipää ja Pönttöaivo... rakkailla lapsillahan on monta nimeä..

Ei kommentteja: